Essi

Vuosimallia -96 oleva naisen alku. Suuren elämänmuutoksen edessä; Varsinais-Suomi vaihtuu Kainuuseen ja opinnot ammattikorkeassa alkavat. Elämän tärkeimpiä asioita ovat perhe, ystävät, poikaystävä, ratsastus/Wagner/hevoset, luonto. Koko ajan innostunun enemmän ja enemmän meikkaamisesta ja sillä leikittelyllä. Tykkään myös käyttää vapaa-aikani lukemiseen, lenkkeilyyn sekä sohvalla löhöilyyn. Eli olen hyvinkin tavallinen nuori aikuinen, joka koittaa löytää paikkaansa tässä maailmassa.

Siinä kai tärkeimmät. Seuraavaksi se, mikä blogini lukijoita saattaa kiinostaa; ratsastushistoriani. Tässä se hyvin tiivistettynä;

Äidilläni on aina olemassa oloni aikana ollut hevonen, joten ensimmäisen kerran minut on lykätty hevosen selkään ihan pienenä meritähtenä. Varsinaisesti aloin ratsastamaan kun muutimme nykyiseen asuinkaupunkiimme. Ensimmäiset vuodet kävin tunneilla Eetu nimisellä puoliverisellä. Eetu oli ollut äidillä nuoresta asti ja oli tällöin jo vanha pappa, hieman ilkeä sellainen. Sen kanssa opettelin perusasioita. Eetun mentyä hevosten taivaaseen kävin ratsastustunneilla tallin hevosilla.

     Jonkin ajan kuluttua äiti osti uuden nuoren "projektihepan", Gentan. Genta oli hirmuisen korkea puoliveritamma ja nuoren iän takia en ratsastanut sillä kuin ehkä kerran. Se oli kuitenkin niin kiltti, että pystyin helposti hoitamaan sitä minkä yletyin. Genta jouduttiin kuitenki lopettamaan harmillisesta syystä.

    Gentan jälkeen meille tuli Jussi. Jussi oli ihanaihanaihana suomenhevonen. Se ostettiin ratsastuskoululta meille opetusmestariksi. Ja voi luoja, sehän opetti! Kärsivällisyyttä, pitkiä hermoja, fiilistelyä, sitä ihanaa heppaelämää. Jussi oli ensimmäinen kunnollinen oma hevoseni. Se ei ollut hieno kouluhevonen, mutta siihen elämäntilanteeseen juuri sopiva. Sen kanssa koluttiin maastoja ja köpöteltiin kentällä. Jussia on edelleen ikävä. Jouduimme luopumaan Jussista kesällä 2009. Sekin pistettiin hevosten taivaaseen, todella pahan kesäihottuman takia. Olihan se jo vanha ja sai viettää onnelliset viimeiset vuodet meillä "eläkehoidossa". Jussista kerron varmasti joskus enemmän.

Pieni Essi ja Jussi

Sitten päästäänkin Wagneriin. Wagnerista kirjoitin omat postaukset (osa1 ja osa2). Aikamoista hevosrumbaahan tämä on ollut, mutta ihanaa sellaista. Jokainen on ollut oma yksilönsä ja juuri sen takia olen nyt tällainen kuin olen. Jos jokin asia mietityttää, kysy rohkeasti!

Toivottavasti viihdyt blogini parissa!