Joko tulisi talvi?

Ihan ensimmäiseksi; tervetuloa blogini pariin, te pari uutta lukijaa! :) Enää ei olla hirveän kaukana siitä kymmenestä lukijasta!

Viime viikolla täälläkin saatiin nauttia lumisesta maisemasta, kokonaiset kaksi päivää! Rakastan talvea ja pakkaspäiviä tallilla. On niin ihanaa olla kirpeässä ulkoilmassa, mikään ei ole märkää tai ällöttävää ja hepat on lämpimiä sekä pörröisiä. Saan niin paljon energiaa lumesta ja sen tuomasta valosta, että innostuin jopa lähtemään aamulenkille keskiviikkona! Se ei tosin ollut kovin mahtava idea, oli aivan älyttömän liukasta. Kyllä siinä sai jalat kipeäksi kun tasapainoilin pitkin pyöräteitä! Nyt on ollut hirveän vaikea totutella taas tähän sateeseen ja pimeään, tuntuu ettei päivä lähde ollenkaan käyntiin. Toivottavasti pian saataisiin pysyvää lunta tännekin!

Meiltä lähti satula tiistaina topattavaksi eli nyt pääosin menty ilman satulaa ratsastusta! Se kelpaa minulle oikein hyvin, vaikkakin peppu ja reidet kipeytyivätkin ensimmäisen kerran jäljiltä. Wagner tosin on paljon tyytyväisempi ja liikkuu niin paljon mielummin ilman satulaa. Ehkä oli aikakin laittaa satula topattavaksi.

Tänäänkin kävin ratsastamassa ilman satulaa. Wagner oli oikein miellyttävä, joskin ei niin super kuin viime kerralla. Tein paljon ympyröitä, voltteja ja erilaisia kiemuroita, jotta sain hepan pehmeäksi ja taipuisaksi. Toistin tätä ravissakin, mitään hirveän vaikeaa en rupea tekemään ilman satulaa. Oma tasapaino ja eleettömyys ilman penkkiä eivät ole parhaimmasta päästä, joten on parempi pysyä helpoissa tehtävissä ja keskittyä mukavaan menoon. Laukassa tein paljon siirtymiä käynti-laukka-käynti sekä ravi-laukka-ravi. Wagnerista tulikin ihan mukavan aktiivinen ja osattiin jopa laukata nätisti molempiin suuntiin kokonaiset keskiympyrät! :D

Tallin ulkopuolinen elämä on hyvinkin siivous ja leivonta painotteista. Ylioppilasjuhlat lähestyy hirveää vauhtia, enää 3 kokonaista päivää jäljellä! Paljon on vielä tehtävää, mutta eiköhän kaikki valmistu ajallaan :). Heti juhlien jälkeisenä päivänä suuntaankin taas Poriin muutamaksi päiväksi. Koitan saada ajastukselle muutaman postauksen seuraavia päiviä ajatellen ettei täällä olisi ihan hiljaista! Kotiin palatessa päivittelen juhlakuvia ja saan vihdoin jakaa ylioppilaskuvani (jotka on tietenkin otettu Wagnerin kanssa)!

Itse leipomani pistaastimacaronsit. Näitä ja muita herkkuja tulee juhlissa olemaan :)

Nyt muut hommat kutsuu, kuulemisiin! 

Marraskuun vinkki!

Tämän kuun vinkki koskee ratsastusta. Itselläni on ongelmana todella tiukat lonkat ja se vaikeuttaa istuntaani huomattavasti. En saa jalkaa niin pitkäksi kuin haluaisin ja istunnan syvyys jää vajaaksi. Ratkaisuna tähän ongelmaan minulla on toiminut niinkin yksinkertainen asia kuin alkukäynnit ilman jalustimia. Siten saan hyvin venytettyä jalat ja lonkat auki. Usein jatkan vielä hetken ilman jalustimia, vaikka olisin ottanut jo ohjat tuntumalle. Tästä on muodostunut mulle jo ihan rutiini ja suosittelen kokeilemaan vaikka et kärsisikään samasta ongelmasta kuin minä.

Jotta tämä postaus ei jäisi ihan tyngäksi, päätin ilahduttaa teitä muutamalla epäonnistumisen hetkellä! Näitä tapahtuu aina, ratsastus kun ei ole helppo laji :D. Mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa ja epäonnistumisista oppii. Uutta putkeen vaan!

Eikö tämä ole se fiilis, mitä jokainen lähtee kisoista hakemaan? :D

Tässä tosiaan on kyseessä laukanvaihto.. Me osataan tehdä se tasajalkaa :)

Tästä askellajista en ole edes varma.. Mutta aika kamalaa menoa! 

Tässä eräs ei halua laittaa takajalkoja masun alle ja laukata nätisti. Olisi paljon hauskempaa
viilettää pitkänä ja ilman ryhtiä!

Ja joskus pelkkä käveleminenkin voi olla haastavaa.. :D

Te, ketkä asutte siellä missä on tällä hetkellä lunta ja pakkasta; nauttikaa minunkin puolesta! Täällä oli noin kahden päivän ajan talvi, mutta nyt taas sataa vettä ja on harmaata.. Toivottavasti se talvi yltäisi tänne eteläänkin asti viimeistään jouluksi :).

Ratsastuksen vuosikatsaus

Tämän postauksen teko kesti pidempää ku odotin, mutta tässä tää nyt on! Ja yllätyin kuinka vähän kuvamateriaalia vuodelta 2014 on.

Vuosi on melko pitkä aika ja siihen mahtuu kaikenlaista. Tässä viimeisen vuoden aikana en koe, että meille olisi tullut yhtään takapakkia, mikä on hyvinkin posiitivinen asia! Näin ennen kuvien tarkastelua ja syvempää pohdintaa en usko kuitenkaan tapahtuneen mitään suuria eteenpäin harppauksiakaan, ainakaan oman ratsastuksen kannalta. Olen ehkä ollut yhdellä tai kahdella valmennustunnilla, jos sitäkään. Meillä äiti valmentautuu ja kisaa aktiivisemmin, hän sitten siirtää opit minulle. Tämä systeemi on toiminut meillä ihan hyvin! Moni aina ihmetteleekin kuinka pystymme niin hyvään yhteistyöhön opetuksen kannalta, vaikka olemmekin äiti ja tytär. Täytyy myöntää, että välillä meinaa loppua pinna, mutta ei mitään kamalan vakavaa ole päässyt tapahtumaan.. :D

Viime vuonna: Kun mietin vuotta taaksepäin, varsinkin syksy oli todella kaoottinen. Olin Wagnerin kanssa paljon yksin, koska äiti oli vanhemmillaan paljon. Ukkini oli huonossa kunnossa ja lopulta elimistö petti, rakas ukkini nukkui pois <3 Ja tällä ajalla kun oltiin Wagnerin kanssa keskenämme, se heittäytyi aika hurjaksi välillä. Tipuinkin tuona syksynä kerran kun herra päätti kääntyä 180 astetta ympäri.
Muuten vuosi 2014 oli ihan mukava. Kehityttiin vähän, ei kuitenkaan mitään selkeää harppausta eteenpäin ollut. Yhteistyö paranee kokoajan ja opitaan uutta pikku hiljaa. Suurimpia ongelmia olikin tuo kuuntelemattomuus.

Tämä kuva on kesältä 2014, hyvältä näyttää, vaikka paljon olisi vielä korjattavaa.

Tässä samantapainen kuva kun yllä, mutta reilu vuosi myöhemmin. Ainakin hevosessa
huomaa muutoksen; pyöerämpi peppu ja ei ole niin etupainoinen. Kulkee jopa hieman paremmalla kaulalla. 

Hirveän epätarkka maneesikuva 2014 alkutalvelta. Wagner näyttää superkankealta takaosastaan ja sitähän
se varmasti olikin.

Keväältä 2015: Vaikka heppa on hieman liian raskas ohjalle, on se huomattavasti letkeämmän näköinen.
Jalat nousee maasta ja se liikkui itse eteenpäin.

Nykyisin: Suurin saavutus tänä vuonna oli ehdottomasti meidän ensimmäinen kisastartti! Olen itse ihan hirveä jännittämään tuollaisia tilanteita, mutta mehän mentiin ja selvittiin! Pelkäsin, että oma hermostuneisuuteni hidastaa Wagnerin ihan hirveäksi, mutta toisin kävi. Vauhtia oli vähän liikaa, mikä oli jopa positiivinen asia. Itse tuli keskityttyä ratsastamiseen eikä jännittämiseen. Ja saatiin 55% eli hyväksytty tulos!
Muutenkin ollaan tänä vuonna kehitytty paljon, osaan itse ratkaista ongelmia paremmin ja Wagner on hyvässä kunnossa. Kunhan molemmat pysyy selästään ehjänä niin kaikki on hyvin! Osaan myös ratsastaessa hyödyntää Wagnerin ylimääräisen virran työntekoon paremmin kuin ennen. Mutta aina on parempi, että hevosella on liikaa virtaa kuin liian vähän.

Tulevaisuus: Haluan ehdottomasti startata uudestaan koulukisoissa. Joko uudestaan helppoa C:etä vaiko jopa helppo B? Omaa istuntaa pitäisi parantaa ja siihen auttaisi ainakin monipuolisempi liikunta ja venyttely. Suurin istunnallinen ongelmani on kireät lonkat. En saa jalkoja tarpeeksi auki hevosesta ja lonkat myös kipeytyvät helposti (tähän liittyen tulossa vinkkipostaus pian..). Wagnerin kanssa haluaisin oppia uusia temppuja ja sen kuntoa voisi kasvattaa vielä. Ja yhteisymmärrystä ei voi koskaan olla liikaa.

Kesä 2014: Lättäpeppu Wagnerin kanssa pellolla. Liikkui ihan kiitettävästi eteen, mutta kaipasi lihaksia.
Omat kädet saisivat olla ylempänä.

Kisat keväällä 2015: Molempien ryhti on hyvä ja Wagnerilla on enemmän voimaa kuin vuosi takaperin. Laukka kulkee jopa hieman ylämäkeen!

Bonuksena yksi lempparikuvistani tältä vuodelta. Wagner on tässä niin kaunis ja värit on ihanat!
Vihdoin postaus paketissa, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomaatteko te kehitysen kuvissa?

Hei hei mitä kuuluu?

Kaikki on tosiaan ok, aikamoista hullunmyllyä vaan. Reissulta kotiuduin maanantaina ja nyt alkaa hirveä ylioppilasjuhlien järjestäminen. Tuo päivä vaan lähenee koko ajan ja mikään ei tunnu valmistuvan! Huoneessakin vallitsee kamala kaaos kun matkatavarat eivät ole löytäneet paikoilleen. Tämän postauksen idea on lähinnä avata taas postaustahti normaaliksi, päivittää kuulumiset ja kysellä lukijoilta.

Päivä ennen reissuun lähtöä Apulannalla oli keikka täällä Salohallilla. Tietenkin Apulanta-fanina piti sinnekkin mennä. Ja kyllä kannatti, oli ihan mahtava keikka! Hyvät fiilikset sai revittyä ja mieluusti olisin lähtenyt jonnekkin "jatkoille" keikkaseuralaisten kanssa. Mutta järki käski kotiin, sillä seuraavana aamuna oli aikainen aamu. Lähdettiin ajelemaan kohti Pyhäjokea aikaisin aamulla. Matka kestää talvella sellaiset 8-9 tuntia, mikä on ihan riittävästi autossa istumista yhdelle päivää. Päästiin perille melkein ennen pimeää, eikä edes nähty kuin kaksi hirveä pellon reunassa :).
Seuraava viikko siellä vierähtikin, mummin ja myöhemmin "anopin" patojen äärellä.

On se aina ihanan rentouttavaa lähteä vähän kotoa pois, unohtaa kaikki kotihuolet ja kiireet. Nyt sitten uudella sykkeellä kohti joulua! Itselläni on jo ihan hirveät joulufiilikset! Haluaisin vain leipoa jouluherkkuja, koristella ja suunnitella joululahjoja.. Vieläkun tulisi sitä lunta niin kaikki olisi täydellistä.

Meidän ihana serkkukoira <3 Eli mummin suomenpystykorva, Ruska. 

Minulla on pienimuotoinen kriisi meneillään. Valmistuminen lähestyy ja kokoajan tulee konkreettisemmaksi se, että mulla ei ole mitään tekemistä elämässäni parhaillaan. Rutiinit ja arkitekeminen puuttuu! Tällä seudulla on niin hirveän vaikea saada töitä, työpaikkoja on vähän ja työttömiä taas todella paljon. Ajattelin "lomailla" ansaitusti loppuvuoden ja keksiä alkuvuodesta sitten uuden suunnitelman. Silloin poikaystäväkin lähtee armeijaan, eli täällä on vielä vähemmän tekemistä! :D Ainoastaan hevonen ja perhe ja ne muutamat kaverit, jotka täällä vielä asuvat. Kriisi!

Hirveästi olisi asiaa, mutta taidan nyt jättää tämän panikoinnin tähän. Ja sen sijaan vaikka kutsua kaverin teelle ja vuodattaa ongelmat sinne. Palailen pian heppajuttujen ja vinkkien kanssa!

Muutama kysymys teille; Mitä teille kuuluu? Millaisia postauksia toivoisitte näkevänne täällä? Vinkkejä tuohon maagiseen 10 lukijan saavuttamiseen? :)

Maanantai maisemia

Pikaisen maanantai päivityksen vuoro. Olen parhaillaan mummilassa syömässä hyvin ja rapsuttelemassa mummin suloista suomenpystykorvaa. Saavuttiin tänne eilen illalla ja nyt olisi ohjelmassa vain löhöilyä ja syksystä nauttimista. Koiran kanssa tulee varmasti lenkkeiltyä ja ensilumeakin toivon salaa. Tältä reissulta tulee varmasti kuvia ja tarinoita enemmän, kunhan "pääsen" takaisin kotiin :).

Postauksem kuvat olen ottanut viime tiistaina kotirappusilta. Taivas oli aivan mielettömän värinen ja auringonlaskujen palvojana se oli pakko ikuistaa kameralle. Kuvia olen muokannut vain vähän, rajasin naapurien talojen katot pois ja lisäsin hitusen kontrastia.

Haluaisin kovasti saavuttaa joulukuuhun mennessä 10 lukijaa. Pystyisittekö te rakkaat vähäiset lukijani auttamaan minua tämän rajapyykin saavuttamisessa? Se olisi todella mahtava luku saavuttaa, ennekuin blogini täyttää vuoden :)! 

Ratsastus on vaikea laji

Nyt on vuorossa ratsastuspäivitystä ja pohdintaa. Kuvituksena toimii loppu kesästä otetut kuvat meidän viilettelystä pellolla. Jostain syystä en koskaan muistanut näitä julkaista. Melkein tulee jo kesää ikävä kuvia katsellessa :)

Nyt parina viime ratsastuskertana on ollut isoimpana ongelmana Wagnerin etupainoisuus. Se painaa kädelle ihan "hirveästi" jokaisessa askellajissa ja en saa yksin tätä ongelmaa ratkaistua. Meidän kädelle painaminen on lähinnä siis sitä, että Wagner ei kanna itseään niskasta kunnolla ja jäisi mielellään matalampaan muotoon. Se on rakenteeltaan hieman pitkäselkäinen, joten sille olisi varmasti helpompaa liikkua pitkänä ja matalana. Valitettavasti sellainen ei käy :D. Saan Wagnerin taivuteltua pehmeäksi ja liikkumaan kunnolla eteen, mutta tuota kädelle painamis ongelmaa en saa ratkaistua. Nyt täytyy saada äkkiä joku neuvomaan kentän laidalle!

Tää on mun lempparikuva!

Wagner vastaa hyvin puolipidätteisiin ja jalkaan (pienen käynnistelyn jälkeen).Yhtenä päivänä ratsastin ulkokentällä, missä on tilaa päästellä menemään vähän reippaampaakin laukkaa. Suunnitelmissa oli siis saada heppa vastaamaan apuihin hyvin ja käyttämään takaosaa kunnolla. Tein paljon käynnissä ja ravissa siirtymisiä, peruutuksia ja voltteja. Wagner tosiaankin pehmeni oikein kivaksi ja reipastui alkukankeudestaan.

Laukassa otin hieman epänormaalimman lähestymistavan; kolme kierrosta isoa, reipasta laukkaa molempiin suuntiin. Aloitin oikeasta eli vaikeammasta laukasta. Wagner ei ensin ollenkaan ymmärtänyt mitä piti tehdä ja kyseli ravia vähän väliä. Tein pitkän sivun kevyessä istunnassa reipasta laukkaa ja lyhyet sivut istuin alas ja otin menoa hieman kiinni, askelta kuitenkaan lyhentämättä. Kolme kierrosta oikeaan ja sitten levähdystaukona pitkin ohjin kävelyä, kunnes hengitys tasaantuu. Ja sama homma vasemmalle. Tämän jälkeen Wagner oli oikein tyytyväinen ja pärskytti ravissa menemään, mutta ei vieläkään irrottanut ohjasta kunnolla!

Äidin on pakko tulla neuvomaan ja pelastamaan meidät tästä käsille roikkumis kierteestä. Olisi myös ihan mahtavaa, jos pääsisin oikealle ratsastustunnille/valmennukseen taas pitkästä aikaa. Täytynee alkaa säästää rahaa. Tuntuu, että tarvitsen apua ratsastuksessa että pääsen eteenpäin. Tuntuu, että oma osaaminen on jumahtanut paikoilleen. Tällä menolla en tule saavuttamaan ensi kevään haavetta eli starttia helpossa B:ssä. Uskon kyllä, että meillä rahkeet riittää siihen kunhan saadaan vähän avustusta :)

Olen kirjoittanut tätä postausta noin viikon ja eilen kävin taas ratsastamassa päivän valolla eli pystyin menemään ulkona. Edellispäivän ratsastuskerta oli totaalinen katastrofi, en saanut hevosta liikkumaan minnekkään. Se oli hitaampi ja tahmeampi kuin pitkään aikaan. Niimpä eilisen ohjelmassa oli saada taas vauhtia menoon. Ja se onnistuikin ihan mukavasti. Reipasta ravia ja laukkaa tuli molempiin suuntiin ja onnistuttiin tekemään jopa tyylikkäät laukanvaihdot pari kertaa molempiin suuntiin! Tästä olen erityisen ylpeä, koska vasemmasta laukasta vaihtaminen oikeaan on meille hankalampaa. Ja saatiin sekin sujumaan nätisti, kaksi kertaa peräkkäin! Nyt voin hyvällä fiiliksellä pitää itse pientä treenitaukoa ja lähteä reissuun viikoksi. 

Hevosbloggaajien haaste

Sain haasteen Pidän aina lähellä blogin Tuulilta, kiitos sinulle! :) Näitä on aina välillä mukava tehdä normipostausten väliin. Kivaa "aivot narikkaan" kirjoittelua kun on kysymykset valmiina. Säännötkin on hyvin selkeät; kopioi yllä oleva kuva, vastaa kysymyskiin ja haasta vähintään kolme uutta hevosbloggaajaa. Kysymysten ja vastausten sekaan heitin ihania vanhoja kuvia, ettei ihan pelkäksi tekstiksi jää. Enjoy :).

1. Hevonen vai poni?

     Olen aina ollut niin pitkä, että harvoin olen ponien kyytiin päässyt. Kakarana ratsastustunneillakin oli aina hevonen pyllyn alla, koska ponit tietenkin menivät lyhyimmille. Eli vastaan hevonen!

2. Kenttä vai maneesi?

    Riippuu hyvin paljon säästä. Meillä on iso, hyvä pohjainen maneesi jossa on kiva ratsastaa säällä kuin säällä. Mutta kenttä on valtava ja siellä on kiva viiletellä ja ei tule tilasta puute. Eli hyvällä säällä kenttä ja huonommalla maneesi.

3. Koulu, esteet vai maasto?

    Musta on tullut pelkuri, kun Wagner on hyppykiellossa. En ole moneen vuoteen hypännyt vaikka se on hauskaa hommaa! Maastossakin on ihanaa aina käydä, mutta silti sileällä työskentely vie voiton. Koulutuuppaus kunniaan :D

4.Kannukset vai raippa?

   Itselläni on raippa aina jokaisella ratsastuskerralla mukana, kannukset silloin tällöin. Kumpaakaan en käytä kovasti tai useasti, vain silloin kun on tarve. Ja silloinkin vain pienenä huomautuksena apujen lisänä. Sanotaampa nyt vaikka raippa. Sillä saa kivasti takajaloille merkkiä jos tarvitsee. Ja vaikka pitäisin raippaa ja kannuksia mukana jokaisella ratsastuskerralla, ei se tarkoita että pieksen Wagnerin aina kun se ei toimi niinkuin haluan. Ne ovat vaan hyvä lisä, jos avut eivät meinaa mennä 

lävitse.

5. Suojat vai pintelit?

    Wagnerilla käytetään pinteleitä eli pintelit. Ne pitävät jalat lämpöisinä ratsastuksen ajan ja tukevat. Tavalliset suojat aiheuttavat vähän karvan hiertymää Wagnerin jalkoihin, joten siirryimme kokonaan pinteleihin. Välillä kyllä houkuttaisi kokeilla niitä superkarvaisia pehmosuojia.. Ei tarvitsisi kääriä aina joka käytön jälkeen.. :D

6. Lyhyt vai pitkä raippa?

    True kouluratsastajana valitsen pitkän raipan.

7.Tarhaus laumassa vai yksin?

   Laumaeläimen kuuluisi tarhata laumassa. Tällä hetkellä Wagner tarhastaa yksin, mutta koitetaan saada sille pian tarhakaveri. Eikä se missään nimessä ole eristyksessä muista, langan toisella puolella asustelee kavereita :)

8. Ratsastuskoulu vai yksityistalli?

    Yksityistalli. Koko elämäni olen käynyt yksityistallilla, joskin pientä tuntitoimintaa on pyörinyt. Isossa ratsastuskoulussa en viihtyisi.

9. Vuokraheppa vai oma?

     Oma<3. Olen elänyt niin onnellisessa tilanteessa, kun äidillä on aina ollut heppa. Joskus tulevaisuudessa kun muuttaa pois täältä (itkuhan siinä tulee kun pitää jättää rakas heppa kotiin!) niin täytyy mennä ratsastustunneilla tai hankkia vuokraheppa. Eihän sitä elämässä pärjää ilman tallilla käyntiä!

10. Lempiheppa?

      Kaikille varmaan hyvin itsestään selvää, mutta Wagner on ikuinen suosikki<3

Kenenkään ei tietenkään ole pakko tätä toteuttaa, mutta haastan tämän tekemään seuraavat kolme bloggaajaa:
Siirin  http://siirixo.blogspot.fi/
Ellan http://pysteliina.blogspot.fi/
Hennan http://maastoillen.blogspot.fi/